Tavoitteena terve ruokasuhde lapselle

      Comments Off on Tavoitteena terve ruokasuhde lapselle
terve_ruokasuhde

Rupesin yksi päivä miettimään, mitä toivon, että voisin lapsilleni ravinnosta ja terveydestä opettaa. Yksi asia nousi ylitse muiden. Terve ruokasuhde. Haluaisin, että lapseni saisivat rakennettua terveen suhtautumisen ruokaan. Mitä se tarkoittaa, ja miten sellainen saavutetaan?

Yksinkertaisimmillaan kyse on mielestäni siitä, että ruoka- ja terveysjutut eivät ole elämässä liian hallitsevassa roolissa, vaan ovat luonnollinen osa päivittäistä elämää. Jokainen voi oppia kuuntelemaan kehoaan paremmin. Kehon puolesta ei kuulu päättää, että nyt pitää syödä tai olla syömättä. Päinvastoin se on keho, joka määrää kuinka paljon syödään ja kuinka usein.

Kylläisyydensäätely on merkittävässä asemassa ylipainon ehkäisyssä. Jokainen tuntee esimerkkejä aikuisista, jotka kertovat, kuinka heidät on pakotettu syömään lapsena lautanen tyhjäksi, oli sitten nälkä tai ei. Jos pienen lapsen pitää jatkuvasti syödä yli tarpeensa, kehon kylläisyysviestit menettävät merkitystään. Lopulta kyky kuunnella omaa kehoaan katoaa. Muista tämä:

  • Vanhempi päättää, mitä syödään ja pitää huolta säännöllisistä ruoka-ajoista
  • Lapsi päättää, kuinka paljon haluaa syödä

Kun syömisen säätely pettää, saattaa ruokakäyttäytyminen olla äärimmäistä. Kumpikaan ääripää ei ole missään nimessä hyvä, vaan tasapaino löytyy niiden välistä.

Ensimmäinen ääripää: ylipaino-ongelmat ja lihavuus

Noin 23 % suomalaisista 2-6-vuotiaista pojista ja noin 14 % samanikäisistä tytöistä on ylipainoisia (katso tarkemmin THL:n sivuilta). Luvut ovat isoja. Jos lapsesi kuuluu tähän joukkoon, on hyvä pistää perusasiat kuntoon. Liian vähäinen liikunta ja liiallinen ruutuaika ovat nykyajan lapsille tuttuja ongelmia. Yhtä lailla myös perusterveellinen syöminen saattaa olla hakusessa. Terveellisen ruokavalion perusteista voit lukea lisää täältä.

Jos lapsi on ylipainoinen, löytyy syy hyvin todennäköisesti liiallisesta herkkujen syömisestä. Lapsen sokerin saanti voi helposti olla suurta. Monet lapsille suunnatut välipalat, mm. murot ja jogurtit sisältävät runsaasti sokeria. Jos näitä syö päivittäin ja siihen lisäksi vielä erilaisia herkkuja, niin energiansaanti voi helposti olla reippaasti kulutusta suurempaa.

Suositusten mukaan enintään 10 % päivittäisestä kokonaisenergiansaannista saisi tulla sokerista. Tähän ei lasketa maidon, hedelmien, marjojen ja kasvisten sisältämää luontaista sokeria. Millaisista sokerimääristä on siis kyse? Kaksivuotiaan energiantarve on keskimäärin noin 1200 kcal ja viisivuotiaan noin 1500 kcal. Kaksivuotiaan ruokavalioon mahtuu siis suositusten mukaan enintään 30 g (2 rkl) ja viisivuotiaan enintään 38 g (2,5 rkl) sokeria.

Jos ei tiedosta mitä eri elintarvikkeet sisältävät, tällainen määrä tulee nopeasti täyteen. Ainakin päätellen siitä, että jo kaksivuotiaat suomalaislapset syövät sokeria keskimäärin yli suositusten.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että lisätyn sokerin määrä kannattaa pitää minimissään arkiruoissa. Jos kaikki aamiaisesta lähtien maistuu sokerille, on vaikea saada lasta syömään vihanneksia, juureksia ja kalaa. Makeaan makuun tottuun hyvin nopeasti. Eroonkin tästä tottumuksesta pääsee, mutta se vaatii hyvin tietoista päätöstä.

terve_ruokasuhde

Se toinen ääripää: syömishäiriöt

Jos nyt pelästyit kirjoitustani sokerista, ja päätit, ettei teidän perheessänne enää koskaan syödä sokeria, mieti uudestaan. Ääripääajattelu voi johtaa ongelmiin. Tällä kertaa puhun tietenkin syömishäiriöistä.

Helsingin sanomissa oli 30.11 Ulla Kärkkäisen kirjoitus ”Suurin osa syömishäiriöisistä on normaalipainoisia”. Ulla Kärkkäinen on laillistettu ravitsemusterapeutti ja Helsingin yliopiston tutkija, joka toimii myös Syömishäiriöliiton varapuheenjohtajana. Kirjoituksen yksi tärkeä opetus oli mielestäni se, että normaalipaino ei suinkaan tarkoita tyytyväisyyttä omaan kehoon tai tervettä ruokasuhdetta.

Kärkkäisen mukaan suurin osa syömishäiriötä sairastavista on normaalipainoisia. Syöminen häiriintyy usein silloin, kun omaan kehoon ollaan tyytymättömiä. Mitä kertoo se, että nuorista normaalipainoisista naisista 13 % ja miehistä 20 % on tyytyväisiä painoonsa?

Herkkujen rajoittaminen ei ole mikään syömishäiriötä laukaiseva tekijä, mutta ruokien jaotteleminen hyviin ja ehdottomasti kiellettyihin, on syömishäiriöitä hoitavien ravitsemusterapeuttien mukaan haitallista.

Syömisestä voi helposti tulla se elämän osa-alue, jota pystyy hallitsemaan. Vaikka kaikki muu olisi kaaosta, aina voi päättää, mitä suuhunsa suostuu pistämään. Syömisen sataprosenttinen kontrollointi ei kuitenkaan paranna tunne-elämän solmuja, ei ratkaise ihmissuhdeongelmia eikä rahahuolia. Valheellisen hallinnantunteen se toki voi tuoda.

Lisään tähän vielä, että syömishäiriöiden kehittyminen on hyvin monimutkainen ja monisyinen tapahtuma, johon vaikuttavat pääosin aivan muut asiat kuin vanhempien toiminta. Laukaisevia tekijöitä voivat olla mm. koulukiusaaminen, vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja erilaiset traumaattiset kokemukset. Asiantuntijatietoa aiheesta löytyy Syömishäiriöliiton sivuilta.

Miten terve ruokasuhde sitten rakennetaan?

Jos tähän tietäisi varman vastauksen, tekisin omien lasteni kanssa varmasti juuri niin. Joudun toimimaan parhaan tietoni varassa, ja tässä muutamia kohtia, joihin kiinnitän huomiota:

  • Lapseni saavat AINA päättää, kuinka paljon he syövät. Minä päätän, mitä tarjotaan, he syövät sen verran kuin haluavat.
  • Kerron lapsilleni, miksi on tärkeää syödä hyvin ja monipuolisesti.
  • Päätän, mitä ruokia meillä on kotona kaapeissa. Jos tarjolla on pääosin vain terveellistä syötävää, sitä tulee syötyä.
  • Selitän, kuinka tietyt ruoka-aineet liiallisesti syötynä saavat usein aikaan pahan olon. Lapsikin ymmärtää (ainakin parin kokeilun jälkeen), miksi ei ole kiva, kun mahaan sattuu.
  • Pyydän lapsiani arvioimaan itse, milloin on hyvä aika lopettaa herkkujen syöminen.
  • Opetan, mitä ruoka-aineita kannattaa syödä joka päivä. Lisäksi kerron, mitä ei tarvita niin paljoa.
  • Kannustan syömään fiksuja ruokia, ja teen itse niin kuin opetan. En myöskään syö ”täydellisesti” ja kerron myös sen lapsilleni.
  • En jaottele ruokia ”lihottaviin” ja ”terveellisiin”. Muutenkaan en puhu syömisestä ja lihomisesta, vaan ruokien vaikutuksesta omaan oloon.
  • En tarjoa herkkuja avuksi ikäviin tunteisiin.
  • Kun syömme jotain herkkua (vaikka jäätelöä), yritän olla tekemättä siitä mitään numeroa. ”Tänään syödään jälkiruoaksi jäätelöä” on parempi kuin ”Nyt on jotain tosi jännää ja mahtavaa, kun syödään herkkuja !!”. Tämä on kyllä hankalaa, koska usein aikuisetkin haluavat tehdä jälkiruoista jonkun numeron. Kahvipöydässä sitten pohditaan yhteen ääneen, kuinka ison palan kakkua kukin saa syödä…

Millainen on sinun ruokasuhde?

Vanhemman on hyvä tiedostaa, missä menee oma syömisen hallinta. Pohdi mielessäsi seuraavia kysymyksiä:

  • Jos lapsesi kopioisi täydellisesti sinun ruokailu- ja liikuntatottumuksesi, olisiko se mielestäsi hyvä juttu?
  • Vaaditko lapseltasi jotain sellaista, mitä et itse tee? Sanotko, että ruoka syödään aina keittiön pöydän ääressä, ja illalla istut itse sohvalla herkkujen kanssa?
  • Onko syömisen hallinta sinulle helppoa?
  • Onko sinulla mielestäsi riittävästi tietoa terveellisestä ravinnosta?
  • Syötkö herkkuja salaa lapseltasi? Miten ajattelit perustella toimintasi, kun lapsi tämän joskus tajuaa?
  • Hoidatko itse tunteitasi syömällä?
  • Hyväksytkö itsesi?

Periaatteessa kyseessä on hyvin yksinkertainen asia. Käännetään huomio joskus sisäänpäin, omiin tuntemuksiin ja omaan kehoon. Mitä se tarvitsee tänään? Raitista ilmaa? Liikuntaa tai venyttelyä? Vettä? Hyvinvointia tukevaa ruokaa? Kehosi ansaitsee huomiosi. Opeta myös lapsesi tuntemaan hänen kehonsa tarpeet.

 

 

 

 

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa