Seitsemän yleistä ongelmaa lapsen ruokavaliossa – osaatko välttää nämä sudenkuopat?

      Comments Off on Seitsemän yleistä ongelmaa lapsen ruokavaliossa – osaatko välttää nämä sudenkuopat?
Seitseman yleista ongelmaa lapsen ruokavaliossa – osaatko valttaa nama sudenkuopat

Suomessa lapset syövät terveellisesti ja päiväkodissakin tarjotaan monipuolista ruokaa. Ei siis ongelmaa! Vai miten se menikään?

Valtaosa suomalaisista lapsista syö melko monipuolisesti, mutta tietyissä osa-alueissa on parantamisen varaa. Hankaluuksia tuottavat mm. liian vähäinen vihannesten saanti, liiallinen sokerin määrä ja vääränlaiset välipalat. Mikä avuksi?

Seitsemän yleistä ongelmaa lapsen ruokavaliossa

Vihannekset eivät maistu lapselle

Tämä voi varmasti pitää paikkaansa joidenkin yksittäisten vihannesten kohdalla. Olemme kaikki yksilöitä, joten kaikki lapsetkaan eivät pidä kaikista ruoista.

Vihannesten suhteen on tärkeää, että niitä tarjotaan monipuolisesti osana päivittäistä ruokavaliota. Jonkin tietyn vihanneksen makuun tottuminen voi viedä lapselta hyvinkin pitkään. Ja ensin on vielä saatava lapsi edes maistamaan, mikä saattaa sekin viedä oman aikansa.

Pienen lapsen ei kuitenkaan tarvitse syödä jokaista maailman vihannesta, vaan oleellista on pikku hiljaa monipuolistuva ruokavalio ja sen ymmärtäminen, että vihannekset kuuluvat oleellisena osana päivittäiseen ruokavalioon.

Aina välillä kuulee puhuttavan ns. sateenkaarimallista vihannesten, hedelmien ja marjojen suhteen. Ideana olisi syödä kaikkia eri sateenkaaren värejä yhden päivän aikana. Se on varmasti ihan hyvä tavoite jokaiselle aikuiselle ja miksipä ei lapsellekin, kunhan sen noudattaminen ei aiheuta turhaa stressiä. Lasta on toki hyvä kannustaa syömään eri värejä joka päivä, mutta pakottaminen ei tietenkään ole oikea keino.

Värikkäät, hauskasti kootut vihannes- ja hedelmäannokset ovat lasten mieleen. Lapsi saattaa jopa innostua värikkäistä annoksista, jotka on koottu hauskasti. Täältä voit lukea kirjoittamiani vinkkejä kasvisten syönnin lisäämiseen.

Kokonaisuutta ei hahmoteta

Joskus vanhemmat saattavat pitää kynsin hampain kiinni jonkin yksittäisen pikkuasian noudattamisesta, ja samalla suuret linjat jäävät näkemättä.

Varsinkin netissä näkee usein keskustelua seuraavien asioiden ympärillä: omega-3 -rasvahapot, D–vitamiini ja ruoan lisäaineet. En väitä, etteikö näillä ole merkitystä, mutta huomion kiinnittäminen vain yhteen asiaan ei riitä.

Saatetaan esimerkiksi ajatella, että kalaöljykapseleista saatavat omega-3 -rasvahapot ovat elintärkeitä, ja kapseleita syömällä rasva-asiat ovat kunnossa. On totta, että omega-3-rasvahappojen saanti on välttämätöntä, mutta niiden ostaminen kotiisi soittavalta puhelinmyyjältä ei välttämättä ole.

Päiväkoti tuo omat haasteensa kokonaiskuvan hahmottamiseen. Vanhemmalla on harvoin kovin selkeää käsitystä siitä, paljonko vihanneksia tuli syötyä tai edes siitä, maistuiko tarjottu ruoka lapselle.

Lapsen ruokavalioon ei välttämättä mahdu paljoa ”ylimääräistä”

Seitseman yleista ongelmaa lapsen ruokavaliossa – osaatko valttaa nama sudenkuopat?

Lapsen energiantarve on riippuvainen iästä, koosta, kasvuvauhdista sekä fyysisestä aktiivisuudesta. Jos pienen lapsen energiantarve on esimerkiksi 1000 kcal päivässä, niin tuohon määrään ei mahdu kovin paljoa sokeripitoisia herkkuja tai pikaruokaa, jos myös ravintoaineiden tarve halutaan tyydyttää.

Tässä tilanteessa niinkin ”pieni” juttu kuin vaikkapa keskikokoinen jäätelö saattaa kattaa päivittäisesti energiantarpeesta viidesosan. Koska jäätelön ravintoarvo ei kovin kummoinen ole, pitäisi päivän lopun ruoan ollakin sitten vielä parempaa ravitsemuksellisesti, jotta ravintoaineiden saanti turvataan.

Avainasemassa on annoskoko, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Joissakin perheissä on käytössä karkkipäivä. Ideana kai olisi, että herkkuja syötäisiin vain tuolloin. Käytäntö taitaa usein olla kuitenkin niin, että karkkipäivänä ainakin syödään karkkia, ja muut herkut tulevat sitten sattumina siihen päälle. En väitä, että karkkipäivä on huono ratkaisu, mutta ei se kaikille sovi.

Jos lapsi tuntuu jatkuvasti haluavan jotain naposteltavaa, saattaa varsinaisissa pääaterioissa olla korjaamisen varaa. Jos pääaterian energiamäärä on pieni tai jää pieneksi esimerkiksi lapsen nirsoilun takia, on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota välipalojen laatuun. Usein kuitenkin valitettavasti käy niin, että välipalat sisältävät liikaa sokeria ja liian vähän kasviksia.

 Juomien huikeat sokeripitoisuudet vievät ruokavaliota väärään suuntaan

Juomista kertyy energiaa salakavalasti täysin huomaamatta. Sokeroidut mehut ja limsat eivät sisällä mitään, mitä lapsi (tai aikuinen) tarvitsee. Itsestään selvää on, että näiden käyttö tulisi rajoittua vain erikoistilanteisiin.

Täysmehuissa ei sentään ole lisättyä sokeria, mutta hedelmäsokeria kuitenkin runsaasti. Mehusta saa kyllä esimerkiksi C–vitamiinia, mutta parempaan lopputulokseen päästään ehdottomasti syömällä hedelmät sellaisenaan. Tällöin saadaan myös hedelmän sisältämä ravintokuitu.

Sellaisenaan syötynä hedelmä täyttää ihan eri tavalla, ja vaikutus verensokeriin on myös pienempi. Mehun hedelmäsokeri pääsee imeytymään verenkiertoon huomattavasti nopeammin kuin kokonaisen hedelmän, joka täytyy ensin sulattaa.

Lisäksi hedelmäsokerin kokonaismäärä jää kokonaisia hedelmiä syömällä todennäköisesti huomattavasti alhaisemmaksi kuin mehuja juomalla. Jos puristat mehut kahdesta keskikokoisesta appelsiinista, saat noin reilun lasillisen mehua. Todennäköisesti sinulla tai lapsellasi ei ole mitään ongelmaa juoda mehua tällaista määrää. Hedelmäsokeria tulee lähes 40 g, mutta kuidut jäävät pitkälti koneeseen.

Jos taas syöt kaksi keskikokoista appelsiinia, hedelmäsokerin määrä on toki sama, mutta kuitua tulee 9 g (lähde: Fineli).  Monen kohdalla kuitenkin yksikin appelsiini riittää, ja hedelmäsokeriakin saadaan maltillisempi määrä.

Vaalean leivän ja muiden valkojauhotuotteiden syöminen ei edistä kuidun saantia

Kova leipä ei ymmärrettävistä syistä miellytä useinkaan pieniä lapsia. Vaaleat vehnämössöt puolestaan houkuttavat sitäkin enemmän! Valitettavasti vain kuidun saanti tällaisista tuotteista on vähäistä. Eikä kyse ole vain kuiduista, vaan myös valkojauhotuotteiden ravintoainepitoisuudet ovat heikkoja täysjyvään verrattuna. Lue lisää aiheesta täältä.

Kokonaan oma lukunsa ovat lapsille suunnatut tuotteet, kuten monet murot, jotka eivät totisesti ravintoarvoltaan vakuuta. Kivat ja värikkäät kuvat muropaketissa saavat kuitenkin lapset innostumaan. Tämä on raivostuttavaa toimintaa! Lasten terveydellä ei ole merkitystä, kun tavoitellaan hyviä voittoja.

Liiallinen punaisen lihan ja lihajalosteiden käyttö

Jauheliha on monen perheen ikisuosikki (myös minun lasteni 😊). Kohtuullisessa punaisen lihan syömisessä ei ravitsemuksen näkökulmasta ole mitään pahaa. Punainen liha sisältää runsaasti hyvin imeytyvää rautaa sekä mm. B–vitamiineja.

Mutta liikaa syötynä liika rauta ei enää olekaan hyväksi. Maailman Syöpätutkimussäätiö suosittelee aikuisille enintään 300–500 g punaista lihaa viikossa. Toisin sanoen punaista lihaa voisi syödä muutamalla aterialla viikossa. Sama pätee lapsiinkin: punaista lihaa voi hyvin tarjota pari kertaa viikossa, mutta kokonaismäärä täytyy luonnollisesti suhteuttaa lapsen kokoon.

Valitettavasti tämä on myös rahakysymys. Makkara ja jauheliha ovat halpaa ruokaa verrattuna esimerkiksi tuoreeseen kalaan.

Monipuolisuus puuttuu

Monet lapset rakastavat muutamia tiettyjä ruokia ja haluaisivat syödä pelkästään näitä.

Tähän vaikuttaa myös lapsen persoona. Erityisherkkien lasten on usein vaikeampaa totutella uusiin makuihin, koska kaikki uusi saattaa olla jännittävää. Myös supermaistajat karttelevat erityisesti karvasta makua, eikä tähän taida auttaa muu kuin asian hyväksyminen. Aikuisiakaan ei pakoteta syömään inhokkiruokiaan, joten lapsienkaan ei voi olettaa suostuvan syömään kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Tässä asiassa on hyvä pysyä kuitenkin rauhallisena. Jos kotona tarjottava ruoka on monipuolista, myös lapsi oppii aikanaan syömään monipuolisesti hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Uusia makuja on hyvä tarjoilla lapselle aika ajoin, ja jos ruokavalio vähitellen laajenee, niin ollaan oikealla tiellä. Ei voi olettaakaan, että kolmevuotias söisi kaikkea samaa kuin aikuinen (eikä ehkä kannatakaan).

Jaa sosiaalisessa mediassa